jtn

Kaikki muuttuu

Istun yksin pimeässä kellarissa, kuunnelle kun toiset nauravat minulle kellarin ulkopuolella. He olivat juuri onnistuneet lukitsemaan minut kellariin.

”Hahaa! Lörögimma istuu varmasti kellarissa itkien” joku poika huusi nauraen.

Lörögimma on pilkkanimeni. Kaikki kutsuvat minua sillä nimellä. On vain yksi joka kutsuun minua pelkästään vapaa ajalla omalla nimellä. Mutta koulussa pilkkanimelläni. Hänkin varmasti nauraa minulle tällä hetkellä kellarin ulkopuolella. Nauru alkoi pikku hiljaa loppumaan. Loppujen lopuksi tuli aivan hiljaista. He rupesivat varmaan pikkuhiljaa menemään kotia päin. Kukaan tuskin aikoo päästää minua täältä kellarista. Äiti soittaa varmasti parin tunnin päästä poliisit etsimään minua, ja sitten opettajat löytävät minut aamulla kellarista ja soittavat äidilleni että minut on löydetty kellarista. Äiti kyselee minulta hirveästi mitä luokkalaiseni ovat tehneet minulle ja niin edelleen. Voikuin minulla olisi kyky aukaista ovi vain tuijotuksella. Tai pelkkä ajatus ”aukea” aukaisee oven. ”aukea” Mitään ei tapahdu. Voikuin pääsisin täältä pois. Päätin kokeilla uudestaan ajatusta ”aukea” mutta tiedän jo ettei se onnistu. ”aukea”. Ovi raottui hieman. Juoksin oven luokse. Se oli auki. Menin ulos kellarista. Ulkona satoi vettä kaatamalla. Laitoin hupparini hupun päähäni. Mutta se ei hirveästi estä kastumista. Juoksin hakemaan koululaukkuni puunjuurelta. Sekin oli aivan läpi märkä. Kotona sitten kuivattelen kirjojeni sivuja hiustenkuivaajalla. Lähdin kävelemään kotiin päin. Sade yltyi jatkumistaan. Ulkonakin alkoi jo hämärtää.

“Susanna!” takanani huusi joku poika.

Niin kuin en tietäisi kuka se olisi. Hän juoksi luokseni. Ja pussasi minua poskelle.

“Olin juuri tulossa päästämään sinut kellarista. Anna anteeksi kun menin mukaan heidän juttuihinsa. Lupaan ettei tämä toistu.”
“Lupaat ettei se toistu! Niin kuin en olisi ikinä ennen kuullut sinun sanovan noin. Sanot aina noin. Mutta menet joka ikinen kerta heidän juttuihinsa mukaan. Miksi olet kanssani jos häpeät minua noin paljon! Kuinkahan moni kaverisikin tietää että olemme yhdessä? Olisiko nolla? Olen niin kyllästynyt sinuun. Vapaa ajalla osaat olla maailman ihanin ihminen tässä maailmassa. Mutta koulussa olet yhtä hirveä kuin muutkin meidän luokkalaiset. Mistä kiikastaa? Miksi menet aina heidän juttuihinsa?”

Tuli aivan hiljaista. Hän ei sanonut mitään. Hän vain katsoi minuun suoraan silmiin.

“Tuota. En tiedä. Mutta kai sinä uskot että rakastan sinua?”
“En todellakaan usko. Olen niin kyllästynyt sinuun. Sanot aina rakastavasi minua, mutta minä tiedän ettet tarkoita sitä. Kiusaat minua aina koulussa kuten kaikki muutkin joten kiusaa vain. En enää välitä. En välitä mistään. Ja miksi välittäisin? Eihän kukaan minustakaan välitä! Joten aivan sama. Juttumme on ohi.”
“Susanna! Kyllä minä välitän sinusta. Lupaan muuttua!”
“Sen kun uskoisi! Näkemiin nähdään maanantaina koulussa” Huusin ja jatkoin kävelemistä vihaisena.
“Odota” hän huusi ja tarttui minua olkapäästä.

Käännyin häneen päin ja katsoin hänen kasvojaan vihaisena.

“Anna minun selittää” hän aneli.

Olin hetken aivan hiljaa.

“Minun pitää mennä kotiin. Äiti on huolissaan”
“Onko sinulla huomenna aikaa niin voisin selittää, tai voinko soittaa sinulle illalla?”
“Nähdään huomenna kello 12 rantapuistossa.”
“Selvä” hän sanoi hymyillen ja pussasi minua poskelle.

Jatkoin matkaa kotiin. Kunpa saisin tietää mitä hän oikeasti tuntee minua kohtaan. Kaikki mitä hän sanoo minulle kuulostaa aina todelta. Mutta se miten hän käyttäytyy koulussa minua kohtaan saa kaiken sanomansa kuulostamaan valheelta. En tiedä enää mitä uskoa. En tiedä rakastaako hän minua. Mutta minä ainakin rakastan häntä. Loppujen lopuksi pääsin kotiin. Menin eteiseen riisumaan kenkiä. Kuulin sisältä tappelua.

“Meillä oli sopimus että kun tyttö täyttää kolmetoista luovutat hänet meille halusit tai et!” joku mies huusi.

En mennyt vielä sisälle jäin kuuntelemaan mistä he puhuivat.

“Te ette voi viedä tytärtäni. Hän tiedä että on erikoinen. Antakaa hänen elää normaali ja onnellinen ihmis- elämä!”
“Onnellinen? Sanotko häntä onnelliseksi! Montako ystävää hänellä on?” Joku hieman nuorempi mies sanoi.
“En tiedä mutta onhan hänellä poikaystävä joka rakastaa häntä!”
“Se Sami kiusaa sitä koulussa! Ehkä hän on vapaa ajalla Susannan poikaystävä mutta koulussa kiusaaja.” Nuorempi mies sanoi.
“Ei hän ole kiusattu eikä Samikaan kiusaisi Susannaa”
“Eipä! Mutta viemme tytön sinulta vaikka väkisin. Hän saa paljon paremman elämän minun ja perheeni kanssa. Koittaisit jo tajuta. Susanna itse päättää haluaako nähdä sinua vai ei. Mutta sinun tyttäresi hän ei tule olemaan enää ikinä.” vanhempi mies sanoi.
“Veisitte hänet Lontooseen! Hän ei puhu englantia! Ja hänen kaikki kaveritkin ovat täällä suomessa ja Sami! Ei Susanna halua jättää Samia, kouluaan eikä muitakaan ystäviään.”
“Usko jo hänellä ei ole ystäviä ja Samikin kiusaa häntä koulussa. Eikä Susannalta kysytä mielipidettä. Hän lähtee mukaamme halusi tai ei.”

Keskustelu hirvitti minua. Mistä nuo miehet tiesivät minusta noin paljon. Ja miten niin joudun lähtemään täältä. Mietin pitkää menisinkö sisälle vai lähtisinkö Samin luokse. Päätin kumminkin mennä sisälle. Avasin eteisin oven laitoin koululaukkuni portaikkoon ja menin keittiöön. Kaikki katsoivat minua. Varsinkin ne miehet. Molemmilla oli vaaleat pitkät hiukset. Vanhemmalla miehellä niissä oli pari mustaa raitaa ja ne olivat auki. Hänellä oli siniset silmät ja hän oli pukeutunut hienoihin mustiin vaatteisiin. Tuskin olivat kovinkaan halvat. Mies oli luultavasti melkein viisikymmentä. Nuoremmalla taas oli vaaleat ja pitkäthiukset ponnarilla. Hänen hiuksissaan ei ollut raitoja. Hänellä oli ruskeat silmät ja päällään hänellä oli musta huppari josta oli kääritty hihat. Hänellä oli myös mustat pillifarkut. Hän oli kieltämättä hyvin komea.

“Susanna mene heti huoneeseesi ja lukitse ovi. Äläkä päästä ketään huoneeseesi” äitini sanoi.
“Et mene!” Nuorempi mies huusi.

Lähdin juosten huoneeseeni ja lukitsin oveni niin kuin äitini käski. Menin sängylleni istumaan. Ja rupesin miettimään mitä he tarkoittivat puheillaan. Minun olisi kuulunut mennä heidän luokseen kun tulin kolmetoista. Olen erikoinen. Joudun heidän luokseen halusin tai en. Mitä tämä tarkoittaa joudunko jättämään äitini ja muuttamaan Lontooseen. Näkisinkö enää sen jälkeen äitiä tai Samia? Oveeni koputettiin.

“Kuka siellä?” huusin.
“Aukaisisitko oven. Niin voin esitellä itseni sinulle.” nuorempi mies sanoi.
“En ole lähdössä minnekään!”
“Taisit kuulla mistä puhuimme äsken”

Mies seisoi edelleen oven ulkopuolella.

“Aukea” hän kuiskasi.

Oveni aukesi. Mies astui sisään. Istuin sängylläni ja tuijotin häntä. Hän käveli luokseni ja kyykistyi eteeni. Ja katsoi minua suoraan silmiin.

“Olen Eetu Perälä. Me tulemme tuntemaan toisemme todella hyvin Nyt voit kysy minulta mitä vain vastaan sinulle rehellisesti.”
“Mistä tunnette minut?”
“Sain tietää että sinä synnyt kun oli 8-vuotias. Sinut oli aluksi tarkoitus luovuttaa heti synnyttyäsi Haywordeille mutta sitä loppujenlopuksi pitkitettiin 13 vuotta”
“Hayword?” Kysyin.
“Tuleva perheesi. Se vanhempi mies on uusi isäsi hänen nimensä on Elijah Hayword. Äitisi nimi on Melissa Hayword. Ja isoveljesi on Edward Hayword.” Eetu kertoi.
“Miten niin olen erikoinen?”
“Olet noita. Sinulla on taikavoimia kuten minulla ja uudella perheelläsikin.”
“Mutta enhän minä osaa taikoa”
“Osaat sinä kunhan opettelet oletko koskaan huomannut tapahtuvan mitään erikoista?”
“En tai no. Tänään kun istuin kellarissa mietin sanaa “aukea” Niin ovi aukesi”
“Siinä huomaat olet erikoinen, olet noita” hän sanoi hymyillen.
“Mutta en siltikään lähde mihinkään!”
“Sinulta ei kysytty” Eetu sanoi hieman vihaisemmalla äänellä.

Lähdin juosten huoneestani. Juoksin portaat alas. Äiti istui vielä vanhemman miehen eli Elijahin kanssa keittiössä. Katsoin heitä ja vaihdoin suuntaa ulko-ovelle päin. Mutta Eetu seisoi edessäni. Katsoin häntä silmät pyöreänä.

“Kuinka ehdit noin nopeasti luokseni?”
“Olen nopea” hän sanoi ja vinkkasi minulle silmää.

Sydämeni oli pompata kurkusta. Sillä hän oli hyvin komea. Hän taas kyykistyi eteeni.

“Älä pakota minua raahaamaan sinua väkisin autoon. Lähdet mukaamme halusit tai et. Tiedän että sinulla ei ole yhtään ystäviä ja että Sami ei tue sinua muuta kuin vapaa ajalla. Lontoossa kaikki muuttuu. Voit aloittaa kaiken alusta. Saat ystäviä. Saat uuden perheen joka kertoisi sinulle jos sinussa on jotain erikoista. Mari salasi sinulta kaikki nämä vuodet sitä että olet noita. Hän tiesi jo se ennen kuin synnyit. Ja hän tiesi että hänen pitäisi luovuttaa sinut Haywordeille. Joten ole kiltti ja lähde suosiolla kaikki muuttuu. Elämästäsi tulee parempi”

Olin aivan hiljaa. Katsoin hänen kauniin ruskeita silmiä. Ja sitten käännyin äitiini päin.

“Miksi et kertonut minulle että olen noita?”
“Koska sinun kuuluu elää onnellinen ihmis- elämä.”
“Hän ei halua luopua sinusta” Elijah sanoi ja käveli luokseni, sitten hän laittoi kätensä olkapäälleni.
“Lähtisit suosiolla”

Katsoin häntä silmiin. Hän oli hyvin pitkä. Tunsin oloni paljon pienemmäksi. Käänsin katseen äitiäni päin.

“Saisinko hyvästellä hänet rauhassa?”
“Totta kai. Tule Eetu.” Elijah sanoi hymyillen.

Elijah ja Eetu menivät ulos. Kävelin äitini luokse.

“Ovelaa. Mene takaovesta Samin luokse.”
“Äi. Mari se ei ollut vitsi, lähden oikeasti heidän mukaansa.”
“Noniin vitsailut sikseen menehän Samin luokse.” Mari sanoi ääni täristen.
“Mari! Se. Ei. Ollut. Vitsi.”
“Meinaatko jättää kaikki kaverisi ja minut?”
“Minulla ei ole kavereita ja sinä salasit multa suuren asian neljäntoista vuoden ajan.”
“Viis siitä. Entä Sami?”
“En halua poikaystävää joka on vapaa ajalla ihana. Mutta koulussa kiusaa minua. Hyvästi.”
“Susanna!”

En kuunnellut häntä vaan lähdin ulos. Sade oli lakannut ja ulkona oli pilkko pimeää. Erotin juuri ja juuri pihasta harmaan auton jonka vieressä seisoi kaksi harmaata hahmoa. Kävelin heidän luokseen.

“Vihdoin! Olin jo luulla että vitsailit. Nousehan autoon.” Eetu sanoi ja aukaisi minulle oven.

Menin istumaan autoon. Elijah meni kuskin paikalle ja Eetu tuli istumaan kanssani takapenkille. Hän hymyili minulle ja minä hymyilin hänelle takaisin. Elijah käynnisti auton.

“Toivottavasti et pelkää korkeita paikkoja” Elijah sanoi nauraen ja nousi autolla ilmaan.

Katsoin ikkunasta ulos.

“Mitä ihmettä?”
“Meidän taikatyyppien juttuja.” Eetu sanoi ja vinkkasi minulle silmää.

Mahasta otti. En kestänyt sitä kuinka komea Eetu oli.  Katselin ikkunasta maisemia. Elijah kovensi hieman vauhtia. Minua rupesi väsyttämään ja suljin silmäni. Äkkiä muistin sopimani tapaamisen huomenna Samin kanssa.

“Älä hänestä huolehdi. Et tapaa häntä välttämättä enää ikinä”
“Luitko ajatukseni?” katsoin häntä silmät pyöreinä.
“Se on todella harvinaista että luen jonkun ajatuksen. Se koskee lähinnä tälläisiä tilanteita.” hän sanoi hymyillen.
“Eli ajatukseni eivät ole enää turvassa?”

Hän rupesi nauramaan.

“Kyllä ajatuksiesi pitäisi olla turvassa. Luen ne todella harvoin. Tämä ei todellakaan ole yleistä. Joskus luen niitä kerran vuodessa joskus kerran kolmessa vuodessa. joskus saatan lukea niitä kolme kertaa viikossa. Mutta se on todella harvinaista ja epäsäännöllistä.” hän sanoi hymyillen.
“Jaa”

Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Aurinkokin oli jo nousemassa. Elijah rupesi pikkuhiljaa madaltamaan korkeutta. Katsoin taas ikkunasta ulos. Näin kauempana ison ja tumman talon joka oli kivimuurien sisällä. Elijah laskeutui sen pihaan ja sammutti auton. Se oli pikemminkin kartano eikä talo.

“Mitäs pidät?” Elijah kysyi.
“Aika hieno” vastasin.
“Tuo on uusi kotisi.” Elijah kertoi.

Käänsin katseeni häntä kohti katsoin häntä ihmeissäni. Elijah rupesi nauramaan.

“Mitä odotit?” hän sanoi nauraen.
“Pienempää taloa”

Eetukin rupesi nauramaan. Pihalle tuli nainen ja poika. He olivat varmasti Melissa ja Edward.

“Mennään” Elijah sanoi.

Nousimme kaikki autosta pois. Nainen ja poika tulivat luoksemme. Nainen katsoi minua.

“Hyvänen aika. Oletpa sinä kaunis”
“Kiitos”
“Minä ole Melissa uusi äitisi ja tässä on veljesi Edward” Melissa kertoi.
“Hei Susanna” Edward sanoi ja halasi minua.
“Hei” sanoin hymyillen.
“Jääthän Eetu syömään meille?” Melissa kysyi.
“No voinhan minä jäädä.” Eetu vastasi.
“Tule” Edward sanoi ja otti minua kädestä.

Hän vei minut sisälle. Kartano oli sisältäkin iso. Hän vei minut portaat ylös. Ja aukaisi portaita lähimmän oven.

“Tämä on huoneesi”

Se oli iso. Seinillä oli julisteita suosikki elokuvistani ja bändeistäni. Pöydällä oli todella hieno ja arvokas kannettava tietokone.

“WaU” sanoin.

Edward hymyili. Ja otti minua taas kädestä.

“Näytän sinulle huoneeni.”
Hän vei minut huoneeni vieressä olevaan huoneeseen.

“Tämä on minun huoneeni”

Hänen huoneessaan oli kaksi sänkyä.

“Minulla oli kerran pikkusisko nimeltä Selena. Hän häpäisi perheemme ja alkoi seurustella pahan velholiigan kanssa. Hän nukkui usein huoneessani” Edward kertoi.
“Mikä on velholiiga?”
“Mennään ruuan jälkeen kävelylle niin selitän sinulle sitten”
“Okei”
“Syömään!” Melissa huusi alhaalta.
“Mennään” Edward sanoi.

Menimme alas pöytä oli katettu hienosti. Ruoka ei todellakaan ollut semmoista mitä söin Marin kanssa. Vain rikkaat pystyivät syömään sellaista ruokaa. Eetu oli varannut minulle vierestään paikan menin siihen istumaan. Edward kävi istumaan minun toiselle puolelle.

“Nuorimmat ensin” Melissa sanoi hymyillen.

Otin ruokaa lautaselleni. Ajattelin että perhe oli niin hyväkäytöksinen että pitää syödä veitsellä ja haarukalla.

“On siinä hieno nainen kun syö veitsellä ja haarukalla” Elijah sanoi hymyillen.
“Vaikutatte niin siisteiltä ja hyväkäytöksisiltä että päätin aloittaa automaattisesti veitsellä ja haarukalla syömisen” naurahdin.

Kaikki rupesivat nauramaan.

“Arvioit meidät hyvin” Edward sanoi nauraen.

Hymyilin hänelle. En ollut koskaan syönyt niin hyvää ruokaa.

“Kiitos” Elijah sanoi.
“Ai niin. Kun sinulta kysytään kuka olet et sano että olet Susanna Wallinkoski, vaan sanot olevasi Susanna Hayword” Melissa sanoi.
“Yritetään” sanoin hymyillen.
“No sen oppimisessa voi mennä kuukausia. Ja olisi kiva jos osaisit sanoa minua ja Melissa, isäksi ja äidiksi” Elijah sanoi.
“Minulla on parhaillaan menossa projekti sisäistä että sinulla on uudet vanhemmat”

Kaikki rupesivat nauramaan. Sain ruokalautaseni tyhjäksi viimeisenä.

“Kiitos” sanoin hymyillen.
“Ole hyvä.” Melissa sanoi hymyillen.

Melissa rupesi korjaamaan pöytää.

“Haluatko että autan?” Kysyin.
“Apua olisi kyllä hyödyksi” Melissa sanoi hymyillen.

Rupesin korjaamaan pöytää Melissan kanssa. Kun olimme korjanneet sen menin olohuoneeseen.
“Minun pitää nyt mennä” Eetu sanoi.

Elijah ja Edward menivät kättelemään Eetua. Eetu halaamaan minua.

“Heippa” Eetu sanoi.
“Moikka” vastasin.

Sydämeni oli pompata kurkusta kun Eetu halasi minua. Hän tuoksui hyvälle. Kun Eetu lähti Edward tuli luokseni.

“Mennäänkö sinne kävelylle?” Edward kysyi.
“Juu”

Menimme ulos. Katselin suurta pihaa joka oli kivimuurien sisällä. Kävelimme portin luokse Edward nosti kätensä ilmaan.

“Läpitöidy”

Sitten Edward käveli portin läpi. Jäin seisomaan portin toiselle puolelle.

“Tule äkkiä ennen kuin taian teho lakkaa” Edward huusi.

Kävelin äkkiä portin läpi.

“Mitä ihmettä?” hämmästelin.
“Voi sisko rakas sinulla on vielä niin paljon opittavaa” Edward sanoi hymyillen
“Sinun piti kertoa minulle velholiigoista”
“Aivan. Velho liigoja on kolme. Tähti, Demonsnaatit ja Hellyysi. Me kuulumme Demonsnaatteihin. Nimi saattaa kuulostaa pahuksilta. Mutta olemme ainoa velholiiga joka ei halua valloittaa maailmaan, vaan pelastaa sen. Tähti on meistä pahin. Tähti on valmis tekemään mitä vaan saadakseen maailman itselleen. Hellyysi ei ole niin paha kuin tähti, mutta hekin haluavat valloittaa maailman. Meidän johtajamme ei ole niin elävä velho kuin muissa velholiigoissa. Meidän johtajamme nimi Demin. Deminiä pidetään maailman vaarallisimpana velhona. Ja kaikki luulevat että olemme ne pahimmat pahikset. Se johtuu nimestämme. Koska nimessämme on sana Demon. Tähteä taasen ei pidetä olenkaan varallisena ja Hellyysi on edelleen siinä keskellä.” Edward kertoi.
“Miten nämä velho liigat sitten ovat syntyneet?” kysyin kiinostuneena.
“Aloitetaan Tähdestä. Tähden perustaja Nicholas halusi valloittaa maailman. Hän perusti tähden vuonna 1919. Nicholas on edelleen hengissä. Hän pyysi puolelleen kaikki maailman valtaa haluavat. Nimi tähti tulee siitä että Nicholas palvoo joka yö tähtiä. Lapsena hän kirjoitti paljon tarinoita tähdistä. Nicholas kuoli vuonna 1937, mutta heräsi henkiin vuonna 1939. Hellyysin perustaja Lochhan perusti hellyysin vuonna 1920. Vuosi tähden jälkeen. Hän on pienestä asti halunnut valloittaa maailman. Mutta kun hän kuuli tähdestä hän halusi itse perustaa oman velholiigan jolla valloittaa maailman. Nicholas tappoi Lochahin vuonna 1956, mutta Lochhanin poika Herbet herätti hänet henkiin vuonna 1960. Meidän velholiigamme perustettiin vuonna 1963. Sen perusti nuori poika nimeltään Caarle. Caarle ei halunnut valloittaa maailmaa vaan pelastaa sen. Hän perusti oman liigansa kun sai kuulla Hellyysistä ja Tähdestä. Lochhan ja Nicholas tappoivat Caarlen kuultuaan hänen aikeistaan pelastaa maailman vuonna 1961. Iso isoisämme herätti hänet henkiin vuonna 1962. Siitä lähtien hän on ollut nimeltään Demin. “ Edward kertoi.
“Voiko velhot herätä henkiin?”
“Jotkut arvokkaat” Edward vastasi.
Olimme jo kävelleet metsän ympäri. Ja kartano näkyi ja Edward teki taas saman taian minkä oli tehnyt silloinkin kuin lähdimme kävelylle. Nyt kävelin samaa aikaa portista kuin Edward. Ilta alkoi jo hämärtää äiti ja isä odottivatkin jo meitä kotiin. He katsoivat meitä hymyillen.

“Kävittepä pitkällä kävelyllä” äiti sanoi.
“Kävelimme niin kauan että sain kerrottua Susannalle velholiigoista.” Edward sanoi.
“Sepä hyvä sillä huomenna Susanna tapaakin Deminin ja muun liigan poppoon.” Isä sanoi.
“Jaahas” vastasin hymyillen.

Istuin sohvalla Edwardin kanssa. Kumpikaan ei keksinyt mistä puhuisimme. Minua rupesi väsyttämään.

“Taidan mennä nukkumaan” sanoin.
“Hyvää yötä sisko” Edward sanoi hymyillen.
“Öitä veli rakas” vastasi hymyillen.
“Vaatekaapistasi löytyy kaikki tarpeellinen” äiti sanoi.

Menin huoneeseeni. Huoneeni oli iso ja ihana. Aukaisin vaatekaappini oven, siellä oli hirveästi vaatteita. Juuri sellaisia joita käyttäisin. Ja siellä oli mekkoja jotka olivat tarkoitettu kai joihinkin perhejuhliin. Löysin kaapista sellaisia yöpukuja minkä laisia olen aina käyttänyt. Hei taitavat tuntea minut liiankin hyvin. Puin yöpaidan päälleni. Ja menin peiton alle makaamaan. Sammutin yöpöydälläni olevan lampun. Ja laitoin silmät kiinni. Olin niin väsynyt että nukahdin melkeinpä heti. Heräsin keskellä yötä metsässä. Ulkona satoi vettä. Näin keskellä metsää pienen mökin ja päätin mennä hakemaan sieltä suojaa. Koputin oveen. Vanhaparrakasmies tuli aukaisemaan oven. Hän katsoi aluksi ympärilleen niin ettei olisi nähnyt minua. Sitten hän jäi tuijottamaan minua. Ja väisti niin että pääsisi sisälle.

“Kiitos” sanoin.

Mies ei vastannut vaan meni pöydän ääreen istumaan. Ihan kuin hän olisi odottanut joitakin. Pian ympäri huonetta liikkui kirkkaita ja valkoisia olentoja. Ne olivat sokaista minut. Pian kaikki tulivat ihmisen muotoon.

“Vihdoin. Olen odottanut teitä. Kokous alkakoot”

Kaikki istuutuivat pöydän ääreen.

“Herra. Sinulla oli meille tärkeää asiaa” joku nainen sanoi.
“Tyttö on löydetty”
“Mitäh!?” kaikki muut huusivat.
“Parhaat vakoilijani kertoivat että tyttö on tullut heidän luokseen”
“Mitä me teemme hänelle?” joku mies kysyi.
“Tapamme hänet tietysti”
“Tyttö parka. Tehdään se sitten tuskaisasti” joku nainen sanoi ilkeästi nauraen.

Minua rupesi pelottamaan kenestä he puhuivat.

“Mikä tytön nimi oli?” pieni poika kysyi.
“Susanna” johtaja vastasi.

Mitä he minusta haluavat? Aikovatko he tappaa minut? Menin sohvan taakse piiloon.
“Sh. Tyttö kuuntelee.” Vanha nainen sanoi.
“Kauan hän on kuunnellut?” johtaja kysyi.
“Hän tuli tänne ennen meitä.” nainen kertoi.
“Eli hän on kuullut kaiken” joku mies sanoi.
“Tyttö on tapettava ja pian” johtaja sanoi.

Lähdin juosten ulos mökistä. Mietin minne piiloutuisin. He voisivat löytää minut mistä tahansa. Äkkiä maa altani katosi ja muuttui laavasta. Aloin huutaa olin juuri tippumassa laavaan kunnes avasin silmäni. Ja huomasin olevani uudessa huoneessani. Kello oli kahdeksan aamulla. Päätin jatkaa vielä vähän aikaa nukkumista. Heräsin parintunnin päästä enkä enää nähnyt painajaisia. Kun heräsin vaihdoin päivävaatteet päälleni. Harjasin hiukseni ja laitoin ne ponnarille. Sitten menin alas. Äiti, isä ja Edward istuivat sohvalla.

“Huomenta” Edward sanoi hymyillen.
“Huomenta” vastasin hymyillen ja kävin hänen viereensä istumaan.
“Nukuitko hyvin?” isä kysyi.
“En nyt tiedä. Parrenminkin olisin voinut”
“Eikö uni tullut hyvin uudessa huoneessasi?” äiti kysyi.
“Näin painajaista”
“Minkä laista painajaista?” Edward kysyi.
“Äh. Ei sen väliä” vastasin.
“Eikö kukaan ole kertonut hänelle hänen kyvystään?” äiti kysyi.
“Kyvystä?”
“Eli ei. Jotkut unistasi saattavat olla näkyjä jonkun velholiigan päätöksistä” äiti kertoi.

Sydämeni alkoi pamppailla ja minua rupesi pelottamaan.

“Kai tuo oli vitsi?” kysyin.
“Susanna? Minkä lasita unta näit?” Edward kysyi.
“Heräsin keskellä metsää… sitten maa lähti altani.” Susanna kertoi.

Edward nousi seisomaan. Hän käveli ympäri huonetta.

“Mitä me teemme?” Edward kysyi.
“Hommaamme Susannalle henkivartijoita.”  isä sanoi.
“Ei!” huusin.

Kaikki katsoivat minua ihmeissään.

“En halua mitään henkivartijoita”
“Miksi et?” äiti kysyi.
“Ei ole kivaa että jatkuvaa pidetään silmällä”
“Se on kyllä totta. Mutta Susannalta ei kysytty!” Edward sanoi.
“Jos se niin kauheaa on niin emmeköhän keksi jotain muuta” isä sanoi.

Ympäri huonetta alkoi kuljeksia varjoja. Kaikki nousivat seisomaan. Minä tein samoin kuin muutkin. Pikkuhiljaa varjot pysähtyivät seisomaan ja heistä tuli mustakaapuisia huppupäisiä olentoja. Meni hetki kun huomasin että kaikki olivat normaalissa ihmismuodossa, paitsi yksi. Hän ei ollut ihminen. Hän oli ihan joku muu. Hän näytti hieman ufolta mutta hänellä oli ihmisen silmät. Kädet olivat vihreät ja sormet olivat pitkät. Hän oli hieman pelottava näköinen. Hän katsoi minua. Ja tuli minua lähemmäksi. En uskaltanut katsoa häntä, joten katsoin alaspäin. Hän tuli aivan lähelleni ja laittoi vihreänsormensa leuanalapuolelle ja nosti päätäni. Hän katsoi minua suoraan silmiin. Hän aisti pelon minussa ja otti sormensa pois leukani alta.

“Olet varmasti Susanna” olento sanoi.
“Ky kyllä”
“Ei minua tarvitse pelätä. Näytän ehkä pahalta mutta en ole paha. Olen Demin” olento sanoi hymyillen.

Olin helpottunut kuulin hänen nimensä. Hän hymyili minulle edelleen, mutta käänsi pian katseensa Edwardiin joka näytti huolestuneelta.

“Oletko huolestunut jostakin poika hyvä?” Demin kysy.
“Susannasta” Edward vastasi.

Demin käänsi katseensa isääni päin. Isä viittosi hänet jonnekin saliin kaikki seurasivat heitä. Edward tuli luokseni ja otti minua kädestä ja vei minut sinne minne muutkin menivät. Kaikki istuivat suurenpöydän ääreen. Edward ohjasi minut istumaan viereensä. Vieressäni oli yksi tyhjäpaikka. Demin katsoi sitä.

“Missä Eetu on?” Demin kysyi.
“Tulee hieman myöhässä” isä sanoi.

Sydämeni alkoi pamppailla kun kuulin Eetun tulevan. Ja pöydässä ei ollut kuin yksi paikka. Ja se oli minun vieressäni. Kaikki istuivat aivan hiljaa odotellen Eetua. Viimein ovi aukesi ja Eetu tuli sisään. Hänen vaaleat ja pitkät hiukset olivat taas ponnarilla. Ja hänellä oli sama huppari mikä oli ollut eilenkin. Hän oli yhtä komea mitä oli ennenkin.
“Olemme odottaneet sinua.” Demin sanoi.
“Anteeksi. Juna oli myöhässä” Eetu sanoi.
“Ei se mitään. Susannan vieressä on sinulle vapaapaikka.” Demin sanoi ja hymyili jännästi.

Eetu hymyili Deminille ja tuli istumaan viereeni.

“Hei” hän sanoi ja hymyili minulle.
“Moi” vastasin hymyillen.
“Noniin aloitetaan. Onko tapahtunut mitään erikoista?” Demin kysyi.
“Susanna näki unta tähdestä tai hellyysistä!” Edward sanoi.

Joku nainen otti laukustaan kaksi kuvaa, molemmat eri miehestä ja asetti ne pöydälle niin että näin ne.

“Oliko unessasi jompikumpi näistä miehistä.” nainen kysyi.

Toisessa kuvassa oli aika nuori mies jolla oli silmälasit ja hammasraudat sekä musta ja rasvainen tukka. Toisessa kuvassa oli vanhaparrakasmies. Katsoin kuvia tarkkaan.

“Tuo parrakasmies oli unessani” sanoin ja osoitin kuvaa missä hän oli.
“Tähti” Edward sanoi huolestuneena.
“Mitä me teemme?” Eetu kysyi.

Olin ihmeissäni kun Eetu kysyi tuota. Ihan niin kuin hän olisi minusta huolissaan. En voinut olla katsomatta häntä. Mutta kun hän käänsi katseensa minuun päin käänsin äkkiä päätäni. Siirsin katseeni tällä kertaa Deminiin. Hän pohti ankarasti mitä tehdä.

“Eihän ole aina välttämätöntä että unet ovat totta. Jos hän näkee päivällä heistä jotain silloin se on totta, mutta yöllä unien näkeminen ei tarkoita sitä että se on totta” nuorinainen sanoi.
“Eli siis uneni ei ollut totta” sanoin hymyillen.
“Susanna. Voi olla hyvinkin mahdollista että unesi oli totta” Eetu sanoi.

En uskonut että uni olisi totta. Eiväthän unet olleet ikinä totta. Mutta en ole kyllä ikinä ennen uskonut että on olemassa taikaakaan. Toivoin hartaasti että uneni ei olisi totta.

“Mutta miksi he haluavat tappaa minut jos uneni oli totta?”
“Se selviää sinulle ajan myötä” isä vastasi.
“Eetu opettaisitko Susannalle loitsuja?” Demin kysyi
“Totta kai” Eetu sanoi hymyillen.
“Onko kenelläkään enää mitään kerrottavaa, kysyttävää?” Demin kysyi.

Kukaan ei sanonut mitään.

“Lopetamme tältä päivältä.” Demin sanoi.

Kaikki nousivat pöydästä. Eetu otti minua kädestä.

“Tule” hän sanoi.

Hän vei minut ulos kartanosta. Pysähdyimme portin eteen.

“Tiedätkö miten portista pääsee läpi?” Eetu kysyi.
“Edward teki sen kerran mutta en muista enää sitä”

Eetu tuli taakseni ja otti molemmista käsistäni kiinni ja nosti ne ilmaan. Hän laittoi päänsä olkapäälleni. Sydämeni alkoi pumpata sataa.

“Nostat kädet näin ja huudat “Läpitöidy”. Niin kovaa kuin pystyt” hän kertoi ja päästi käsistäni irti ja astui pariaskelta taemmas.

“Läpitöidy” huusin.
“Kokeile pääsetkö portista läpi” Eetu sanoi.

Kävelin varovasti porttia päin ja pääsin sen läpi. Käänsin katseeni Eetua päin. Hän hymyili minulle. Ja tuli luokseni.

“Hyvä. Sinä onnistuit” hän sanoi hymyillen.

Hän otti minua taas kädestä ja kuljetti minua metsän läpi. Hän vei minut jyrkänteelle. Alhaalla oli paksuja piikkejä. Sinne kun tippuisi se olisi varma kuolema.

“Täällä on maailman kaunein auringonlasku.” hän sanoi.
“Mutta harjoitellaan nyt lisää loitsuja. Yksi tärkeimmistä on “Sommane”  se on suojelus loitsu. Joka ikisen loitsun aikana sinun on nostettava kädet ilmaan. Käytän sinuun tönäisy loitsua. Yritä estää se.” hän sanoi.

Hän käveli minusta kauemmas. Nosti kätensä ilmaan.

“Tömpötys”
“Sommane”

Onnistuin torjumaan loitsun. Hän opetti minulle monia loitsuja. Aurinko alkoi pikkuhiljaa laskemaan. Olimme harjoitelleet melkein koko päivän loitsuja.

“Olet nopea oppimaan” hän sanoi hymyillen.

Hymyilin hänelle takaisin. Hän tuli aivan minun lähelleni. Ja hän katsoi minua suoraan silmiin. Ja laittoi pallosydänkaulakorun kaulaani.

“En keksinyt mitään muutakaan ostaa sinulle” hän sanoi hymyillen.
“Kiitos, se on kaunis mutta ei sinun olisi tarvinnut ostaa minulle mitään” vastasin ja katsoin kaulakorua.

Mutta sitten käänsin katseeni taas hänen silmiinsä. Hänen silmänsä olivat taivaalliset.hän hymyili minulle ja laittoi kätensä poskelleni ja läheni hitaasti kasvojani ja suuteli minua. Sydämeni alkoi pamppailla. Mutta loppujeni lopuksi hän veti äkkiä päänsä pois.

“Anteeksi” hän sanoi.
“Ei mitään” vastasin ja hymyilin hänelle.
“Nähdään huomenna” hän sanoi hymyillen.
“Nähdään”

Kävelin yksin metsässä. Oli jo ihan pimeää. Olin aivan sekaisin. Tämän ihanammaksi elämäni ei voisi mennä. Pääsin portin luokse ja aloin muistella miten sen läpi päästään. Nostin käteni ilmaan.

“Läpitöidy” huusin.

Kokeilin varovasti pääsenkö portin läpi. Pääsinhän minä. Kotona toiset jo odottivat minua.

“Kylläpä sinulla kesti pitkään” isä sanoi hymyillen.

Katsoin häntä hymyillen.

“Mistäs nyt tuulee?” Edward kysyi.
“Kuinka niin? vastasin hymyillen.
“Vaikutat iloisemmalta kuin päivällä.” Edward sanoi.
“Aijaa”
“Kyllä sinusta huomaa että olet ihastunut?” Edward sanoi hymyillen.
“Kehen?” kysyin
“Eetuun” äiti sanoi hymyillen.
Menin istumaan sohvalle. Sitten ilmeeni synkkeni.

“En nyt tiedä. Hän on ehkä hieman liian vanha minulle”
“Voi tyttökulta. neljätoista ja kaksikymmentäviisi ei ole paha. Ja sitä paitsi meillä taika noidilla ja velhoilla on eri säännöt kun tavallisilla ihmisillä” äiti kertoi.
“Olisiko minun ja Eetun seurustelu laillista?”
“Nonin ihastuit!” Edward huusi.
“Olisi” isä lisäsi.
“Myönnä jo sisko” Edward aneli.
“Okei. Kai minä sitten olen ihastunut.” sanoin hymyillen.
“Taisit jo eilen ihastuu siihen” Edward sanoi hymyillen.
“No, no… joo”

Isä, äiti ja Edward hymyilivät.

“Eetu ei ole kiusaaja” äiti sanoi ja vinkkasi minulle silmää.

Irvistin äidille ja hän rupesi nauramaan.

“Nyt sinulla on ainakin kaksi ystävää, ellei toinen ole hieman enemmän” Edward sanoi nauraen.
“Ei ole kuin kaveri” vastasin
“Vielä” isä ja äiti sanoivat yhteen ääneen.
“Minä menenkin tästä nukkumaan” sanoin.
“Öitä” kaikki sanoivat.

Kun pääsin taas huoneeseeni vaihdoin yöpuvun päälle ja rupesin nukkumaan. Tänä yönä en nähnyt painajaisia. Aamulla herätessäni puin päivävaatteet ja laitoin hieman meikkiä naamaani. Alhaalla äiti oli juuri valmistanut aamupalaa.

“Arvaa kuka tulee kohta” Edward sanoi hymyille.
“No olisiko Eetu?”
“Höh. Sun ei pitänyt arvata sitä”

Aamupalan jälkeen autoin äitiä siivoamaan pöydän ja sen jälkeen menin sohvalle. Oveen koputettiin Edward meni aukaisemaan sen. Sitten hän tuli takaisin olkkariin ja istui viereeni.

“Susannaa” Edward sanoi hymyillen.

Niin kuin en tietäisi kuka tuli. Katsoi veljeäni.

“HIL-JAA!” kuiskasin.

Eetu tuli juuri kun sanoin sen ja alkoi nauraa.

“Minkä värinen on paloauto?” äiti kysyi nauraen.
“Punainen” sanoin ja nolona ja purin hampaita yhteen.

Kaikki rupesivat nauramaan. Eetu tuli istumaan minun toiselle puolelle.

“Moi” hän sanoi hymyillen.
“Hei”
“Eetu arvaa mitä” Edward sanoi.
“No?”

Katsoin veljeäni vihaisesti. Hän vain hymyili.

“Susanna on ihastunut sinuun” Edward sanoi.

Eetu rupesi hymyilemään ja katsoi minuun. Katsoin veljeäni vihaisesti.

“Kiitti tosi paljon” kuiskasin vihaisesti.

Eetu oli totta kai kuullut mitä sanoin Edwardille ja rupesi nauramaan. Eetu laittoi päänsä kovanjuurelleni.

“Tunne on molemmin puolista” hän kuiskasi hymyillen.

Nyt sydämeni vasta alkoikin pamppailla.

“Hahaa! Minä kuulin tuon! Siinä istuu nyt tuore pari” Edward huusi innoissaan.

Minä ja Eetu käänsimme noloina katseemme toisiamme kohti.

“Ollaanko me?” Liikutin suuta.
“Minun puolesta” Eetu liikutti suuta ja vinkkasi minulle silmää.

Katsoimme edelleen toisiamme ja hymyilimme toisillemme Eetu oli todella komea. Käänsin katseeni Edwardiin hänkin hymyili ja katsoi minua ja Eetua. Äkkiä kaikki pimeni.

“Susanna, Susanna!” Jostain kuului.

Se kuulosti aivan Eetulta mutta en nähnyt mitään.

“Missä olet?” huusin.
“Susanna, Susanna” ääni jatkoi.

Juoksin pimeässä etsien kaikkia. Äkkiä näin kaukana valon.

“Hän näkee valon” joku sanoi, se kuulosti aivan isältä.

Juoksin valo päin.

“Susanna älä mene valoa kohti, älä mene!” Eetu huusi.
“Eetu! Missä olet? huusin.
“Tule takaisin!” Edward huusi.
“Eetu! Edward! Isä! Äiti! Missä olette?”
“Rakas älä mene valoa kohti!” Eetu huusi.
“Missä olet?” huusin

En nähnyt ketään. Ajattelin että tämän täytyi olla unta. Joten päätin mennä valoa kohti. Uni ei vois satuttaa minua, ajattelin. Kävelin valoa kohti hitaasti.

“Hän kävelee sitä kohti!” Eetu huusi.
“Antakaa kirja äkkiä!” isä huusi.
“Susanna” Edward huusi.
“Susanna älä kävele valoa kohti!” isä huusi

En totellut vaan jatkoin matkaa. Olin koko ajan lähempänä valoa.

“Susanna rakas anteeksi” isä sanoi.

Olin koko ajan lähempänä valoa. Yhtäkkiä minusta tuntui kuin minua olisi pamautettu jollakin päähän. Ja kaikki pimeni taas. Päätäni rupesi jomottamaan hirveästi. Aukaisin hitaasti silmiäni. Äiti, isä Edward ja Eetu istuivat vieressäni.

“Susanna!” Eetu huusi.
“Päätä särkee” Kuiskasin.
“Tiedän. Mutta hengitä rauhassa ja koita unohtaa päänsärky” Eetu aneli.
“Mitä on tapahtunut?”
“Olet ollut viikon koomassa” Edward kertoi.
“En saa happea!”
“Koita nyt hengittää!” Eetu huusi kauhuissaan.

Äkkiä silmissäni näkyi kirkas valo.

“Ei!” Kaikki huusivat.

Äkkiä en kuullut enää mitään. Kirkas valo alkoi hälventyä. Näin ison kultaisen portin. Olin niin kuin pilvien yläpuolella. Lähenin hitaasti porttia. Se aukeni. Mietin pitäisikö minun mennä sisään vaiko ei. Päätin mennä sisälle. Kaikki elämässäni oli todellakin muuttunut, nyt se oli ohi.

---